Blogi

Yksi ihanimpia puolia luonnossa liikkuessani on, että luonto on usein yllättävä. Eräänä kauniina kesäiltana näkymä, mikä osui katsellessani järven selkää kiikarillani, sai minut haukkomaan henkeä. Kuikka! Pilvijärvellä! Hetken olin aivan lumoutunut näkemästäni. 

En tiennytkään, että kuikkapari pesi kotiseutuni järvellä. Silloin minulla ei ollut vielä kameraa, mutta jälkeen päin kuikka sai minusta vuotuisen tarkkailijan keväästä syksyyn. 

Monesti olen mielessäni verrannut rukousta luonnossa liikkumiseen. Rukouskin on usein täynnä yllätyksiä Jumalan Hengen avatessa hengellistä maailmaa ajatuksiin – usein Raamatusta. Molemmat kohtaamiset ovat täynnä elämää!

Kuikan pesimistä useina vuonna tarkkailessani on tullut mieleen Raamatun kehotus kestävyyteen. Siellä se vain hautoo ja hautoo – satoi tai paistoi. Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa. Kol 4:2