Blogi

Jos uskot, että joku rakastaa sinua, et epäröi luottaa häneen. Mutta, jos epäilet rakkautta, et pysty täysin luottamaankaan. Rakkauden ilmapiirissä syntyy samalla vahva uskon ja luottamuksen ilmapiiri.

Ei riitä, että vain  yleisesti tiedät, että Jumala on rakkaus. Jokaiselle on tärkeintä tietoisuus, että Jumala rakastaa juuri minua, koska vain siihen pystymme turvaamaan.

Mistä epäilys Jumalan rakkautta kohtaan on alkuisin?

Langettaessaan ihmisen pois Jumalan yhteydestä, sielun vihollinen kylvi ihmisen sydämeen epäilyksen Jumalan rakkauteen ja Jumalan antamien rajojen suojelukseen. Seurauksena ihmiseen tulikin syyllisyys ja pelko Jumalaa ja Hänen läheisyyttään kohtaan (I Ms 3:4-8). Kun Jeesus tuli mahdollistamaan ihmisen paluun takaisin Luojansa yhteyteen, Hän todisti Jumalan rakastavan ihmistä. Näin pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh 3: 16 ilmaisee sen: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Kirjeessään Johannes sanoo: Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (I Joh 4: 8-10). Jeesus sanoi todistavansa rakkautensa meihin ihmisiin antamalla oman henkensä puolestamme. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä.

(Joh 15:13)

Tässä on Jumalan valmistama tie Jumalan tuntemiseen – myös siihen, että aidosti koemme Hänen rakastavan meitä itse kutakin henkilökohtaisesti. Jeesuksen kanssa kulkiessa tätä tietä luottamus siihen vahvistuu – ja samalla uskomme kasvaa. Vähitellen Jeesus hoitaa haavamme, joista on syntynyt pelko, turvattomuus ja epäilys myös Hänen rakkauttaan kohtaan.

Jumalan turvaköysi on vahva ja vankasti kiinnitetty. Se kestää!