Blogi

Joulun sanoma on valon ja ilon sanomaa kaikelle kansalle! Selkeämmin tämä käy ilmi, jos sijoitamme Vapahtajamme Jeesuksen syntymän sen todennäköisesti oikeampaan ajankohtaan: Juutalaiseen lehtimajanjuhlaan – tai oikeammin viimeiseen Raamatun ilmoittamasta seitsemästä Herran juhlasta. Tämä seitsenpäivänen juhla alkaa juutalaisen kalenterin 7. kuun (Tishri-kuun) 15. päivänä [1], meidän kalenterissamme useimmiten syys-lokakuun vaihteessa. Näin sijoitetussa ”joulussa” paimenten kaitsemat lammaskatraatkin viihtyivät vielä paremmin ulkosalla. 

Tarkkaan Raamattua lukiessa on Jeesuksen syntymän ajankohta sijoitettavissa myös pappi Sakarjan ja Marian saamien enkeli-ilmoituksien sekä Elisabetin raskauden ja Johannes Kastajan syntymäajan perusteella lehtimajanjuhlan aikaan.

Raamatussa on VT:n puolella kaikille suurille tapahtumille Jumalan pelastushistoriassa oma juhlansa – yhteensä seitsemän Herran juhlaa. Jokainen juhla kertoo esikuvallisesti messiaanisesta pelastustapahtumasta. Tunnetuin näistä Herran juhlista on pääsiäinen, jonka täyttymyksenä Jeesus uhrasi itsensä meidän edestämme Golgatalla. 

Lehtimajanjuhla on kaikista seitsemästä Herran juhlasta eniten täynnä iloa ja valoa. Sitä kutsutaan myös kansojen juhlaksi. Herra sanoi: pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä [2]. Tähän juhlaan sopii hyvin enkelien viesti paimenille: Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.  Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” [3]. Siinä oli taivaista ilmoitettuna juhlailon todellinen aihe!

Juhlan aikana israelilaisten tuli asua väliaikaisissa lehtimajoissa erämaavaelluksen muistoksi.[4] Erämaavaelluksen aikana myös Herra itse asui kansansa keskellä väliaikaisessa telttapyhäkössä, ilmestysmajassa.[5] Ilmestysmaja on ihmeellinen symboli myös väliaikaisesti ihmisen hahmoon tulleesta Herrasta. Tämä käy ilmi myös Johanneksen evankeliumin ”joulutekstistä”: Sana tuli lihaksi ja asui (so. pystytti teltan) meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. [6] Puhuessaan kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan Jeesus käytti itsestään tätä sanaa, pyhäkköteltta (kreik. naos).[7] Näin me näemme, kuinka lehtimajajuhlan rakennelmat mitä ilmeisemmin viittasivat Jumalan Pojan ihmiseksi tuloon. Profeetta Jesajan ennustus, johon evankelista Matteus viittaa[8], toteutui: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme

Ennen temppelin hävitystä juhlamenoihin liittyi symboliikkaa, joka heijasteli Messiaan, Suuren Valkeuden tuloa.  Jerusalemin temppelin esipihalle pystytettiin neljä valtavan kokoista (n. 25 m korkeaa) kultaista kynttiläjalkaa. Näiden valossa iloittiin laulaen ja soittaen.

Profeetat puhuvat yhtenään Messiaasta Valkeutena ja Suurena Valona:

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. …5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. [9]

Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansa(oi)lle liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.[10]

Ymmärrämme jo luonnollista valoa ajatellessamme, kuinka tärkeä se on elämälle. Se on kaiken elämän edellytys ja lähde. Kaikki elävä kuolisi ilman valoa. Valo on hoitavaa ja parantavaa. Todella kaipaamme sitä pimeän vuodenajan keskellä. Valo paljastaa, mitä pimeässä on ja valaisee tien sen keskellä. Kuinka paljon tärkeämpää meille onkaan todellinen Jumalan Valkeus, joka on sekä luonut luonnollisen valon, että asettanut sen monin tavoin esikuvaksi itsestään.

Johanneksen evankeliumin yksi pääteema on Jeesus, Maailman Valkeus! Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.[11] Juuri lehtimajajuhlan aikaan Jeesus ilmestyi anteeksiantavana Valkeutena avionrikoksesta syytetylle naiselle kirvoittaen hänen elämän taakkansa ja antaen voiman uuteen elämään. Hän toi myös aivan konkreettisen valon syntymästään saakka sokealle.[12] Maailmaan tulostaan Hän sanoo: Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.[13]. Valkeus poisti pimeyden näiden Jeesuksen kohtaamien elämästä ja sama Valkeus oli tien näyttäjänä eteenpäin. 

Tällainen Vapahtaja on meille annettu! Hänen maailmaan tulostaan saamme iloita ja ammentaa valoa ja voimaa kukin tarpeeseemme. Itsestään Hän sanoo: Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. (Joh 12:46) Vielä kerran täyttyy lehtimajajuhlan symboliikka uudelleen! – Hän tulee toistamiseen – nyt Messias-Kuninkaana!

Siunattua Vapahtajamme ja Messiaamme Jeesuksen juhlaa!

[1] 3 Moos 23: 34

[2] 3 Ms 23:40

[3] Luuk 2: 8-12

[4]  3 Moos 23: 42, 43

[5] 2 Moos 25: 8,9

[6] Joh 1: 14

[7] Joh 2: 19-22

[8] Jes 7: 14, Matt 1: 23

[9] Jes 9: 1,2…5, kts. Myös Jes 49:6

[10] Jes 42: 6,7, kts. Viit. Matt. 4:16

[11] Joh 1:4

[12] Joh 8. Ja 9. luku

[13] Joh 12: 46